Hei sisaret !
Kokkareilla on varmasti jotakin hävettävää siinä omassa aatteessaan, kun se pitää yrittää häivyttää ja peittää kokonaan. Jotakin ongelmia heillä on sen ideologiansa kanssa, kun eivät uskalla olla eivätkä näyttää sitä mitä ovat, eli rehellisesti ja avoimesti porvareita. Onko siinä jotakin hävettävää ?Ilmeisesti. Tämä meidän aate on hyvä, kun se on alkanut kelvata heillekin, vai mitä tästä pitäisi päätellä. Lipponen oli hesarin mukaan jossakin demarienjuhlassa paheksunut kokoomuksen aatteen ryöstöä ja verrannut heidän toimintaansa jenkkien pressaehdokkaaseen Mccainiin, joka koettaa peittää ryöstökapitalistisen menneisyytensä ja olla kaikkien kaveri.Turhaan Lipponen ärhentelee, eiköhän tuo kokkareiden kupla jossakin vaiheessa puhkea, eivät äänestäjät tyhmiä ole.
Tympii joskus tuo kainarin (meillä ennen sanottiin tuota lehteä"sontasiijooniksi") uutisointi. Lehti on ajoittain kaikkea muuta kuin vallanvahtikoira, joka lehdistön pitäisi olla. Oli kirjoittanut Korhosen vierailuista Raatihuoneen torilla, että "jotenkin siellä oli väsähtänyt tunnelma" ja että "Korhonen nauroi paljon". Tämmöistä "pikkuvittuilua".
Kainarin toimittaja Antti Ylönen kirjoitti Kauhajoen tapahtumista hyvän kolumnin tyyliin "Suomen nuoriso on uhrattu kilpailukyvyn alttarille". Kun luvin sitä juttua, minun piti kaksi kertaa tarkistaa kannesta, että onko se todella kainari eikä hesari. Isäntä istu samassa aamukahvipöydässä ja ihmetteli että "mitä pirua se pesmeltää heti aamusta tuon lehen kanssa etteijoo ietijuuva kahviasa rauhassa".
Mutta onhan meillä hyvät ehdokaslistat Kainuussa, kyllä näillä pitäisi pärjätä jos saadaan vain porukat liikkeelle, eli ei muuta kun kovasti painetaan päälle ja paiskitaan töitä. Kumma jos nuo viime päivien tapahtumat eivät näy mitenkään vaaleissa. Kepussa on viime kallupin mukaan aiempaa enemmän epävarmoja äänestäjiä, enkä ihmettele yhtään.
tiistai 30. syyskuuta 2008
perjantai 5. syyskuuta 2008
torstai 4. syyskuuta 2008
Ajatuksia
Hei ! Kiitokset Merjalle Kansassa olleesta hyvästä jutusta, sinulla on sellainen kevyt huumorin sävyttämä pakinamainen tyyli kirjoittaa. Kiitokset myös Minnalle viimeksi kainarissa olleesta jutusta. Jutussa oli hyvää se, että totesit suurimman osan väestä olevan yhteistyökykyisiä ym. Ihmettelen,että isossa puolueessa tärkeän lautakunnan puheenjohtajaksi laitetaan henkilö, jolla selvästi on paljon kehittämistarpeita tuolla vuorovaikutuspuolella ihmisten kanssa. Jos ei niitä osaa, tahtoo suksi tökkiä, kuten on nähty.Yksi varma merkki lähestyvistä vaaleista on, kun lehdissä alkaa olla vahvasti vallankahvassa pitkään olleen puolueen ministereiden kannanottoja siitä, miten asioita pitäisi kehittää. Esimerkkinä viime sunnuntain Kainari, jossa etusivulla Paula Lehtomäki toivoi, että kaikille lapsiperheille tulisi kunnan arvioida kotiavun tarve. Ei taida ministeri tietää, miten tässä kohtaa on hänen puolueensa valtakaudella käynyt. Lapsiperheiden kotipalvelu on suunnilleen ajettu koko maassa alas niin, ettei sitä saa enää edes pahimpaan hätään. Oulun lääninhallituksen uusimmasa peruspalvelujen arviointiraportissa tämä asia on tuotu esille selkeästi. Toivottavasti ministeri esittää toivomuksensa topakasti virkasisarelleen Liisa Hyssälälle ja huolehtii myös, että asia menee eteenpäin, muutoinhan kyseessä on ainoastaan vaalien alla tapahtuva populistinen kansankosiskelu.
Terttuli
Terttuli
tiistai 2. syyskuuta 2008
Missä naiset ovat?
Vaalit alkavat lähestyä ja ehdokashankinta on kuumimmillaan. Ehdokasmäärämme näyttää todella hyvältä, yhtä asiaa lukuunottamatta: naisia. Naisten osuus tämänhetkisistä ehdokkaista on hieman alle kolmannes.
Naiset, joita olen kysynyt, sanovat että eivät ehdi perheen tai terveyden vuoksi. Tarkoittaako tämä sitä, että nykyään urakeskeisemmät keskustan- ja oikeiston kanssasisaremme ajavat nyt valtuistoissa ohitsemme kun me vetäydymme takaisin kotiin huolehtimaan tärkeimmästämme eli perheestä. Meidän, perinteisten feministien sekä tasa-arvon kannattajien.
Perheestä huolehditaaan myös valtuustoissa. Päättäjänä vaikuttaa hyvinkin moniin lapsia ja vanhuksia koskeviin asioihin. Ja naisiin, jotka edelleen sairastavat enemmän ja hakeutuvat hoitoon myöhemmin kuin miehet. Mikä siis parempaa huolehtimista perheestään ja itsestään kuin rynnistää joukolla valtuustoihin parantamaan sitä perhettä ja terveyttä.
ps. Siellä ne naiset siis toivottavasti ovat :)
Naiset, joita olen kysynyt, sanovat että eivät ehdi perheen tai terveyden vuoksi. Tarkoittaako tämä sitä, että nykyään urakeskeisemmät keskustan- ja oikeiston kanssasisaremme ajavat nyt valtuistoissa ohitsemme kun me vetäydymme takaisin kotiin huolehtimaan tärkeimmästämme eli perheestä. Meidän, perinteisten feministien sekä tasa-arvon kannattajien.
Perheestä huolehditaaan myös valtuustoissa. Päättäjänä vaikuttaa hyvinkin moniin lapsia ja vanhuksia koskeviin asioihin. Ja naisiin, jotka edelleen sairastavat enemmän ja hakeutuvat hoitoon myöhemmin kuin miehet. Mikä siis parempaa huolehtimista perheestään ja itsestään kuin rynnistää joukolla valtuustoihin parantamaan sitä perhettä ja terveyttä.
Eli kaikki naiset nyt joukolla Monikaan, Väinämöisenkatu 12,
sunnuntaina 7.9.2008 klo 15.00 alkaen.
Teemana on rohkeus, mukana Merja Kyllönen ja Anne Huotari. Tervetuloa!
sunnuntaina 7.9.2008 klo 15.00 alkaen.
Teemana on rohkeus, mukana Merja Kyllönen ja Anne Huotari. Tervetuloa!
ps. Siellä ne naiset siis toivottavasti ovat :)
maanantai 1. syyskuuta 2008
Kyyhkysen merkitys
Eilisen sunnuntaiaamuni rauhan rikkoi tv-ohjelma "Lintujen sota". Se kertoi toisen maailmansodan liittoutuneiden sankarillisista kirjekyyhkyistä ja niitä vastaan taistelevista saksalaisista muuttohaukoista. Tietenkään kyseessä ei ollut lintujen sota, vaan ihmisten sota, jossa häikäilemättömästi käytettiin hyväksi alistettuja eläimiä.
Linnut inhimillistettiin. Kerrottiin kuinka ne pelastivat tuhansien sotilaiden hengen ja niille annettiin kunniamerkkejä. Sopivasti vaiettiin kaikesta tuhosta, mitä sota aiheutti ihmisille, eläimille ja muulle luonnolle. Meidän linnut olivat hyviä ja taitavia kyyhkyjä, niiden aggressiivisia haukkoja.
Eurooppalaisessa perinteessä kyyhky on rauhan symboli, öljypuun lehvä nokassaan. Tuo kuvahan tulee kyyhkystä, jonka Nooa lähetti vedenpaisumuksen jälkeen hakemaan viestiä elämästä. Kuuluisin kuva lienee Picasson rauhankyyhky.
Kaikella on merkitys, myös lintujen sodan kaltaisilla tv-ohjelmilla. Ovelasti sellaiset saavat meidät hyväksymään ajatuksen sodasta sankarillisena toimintana, johon eläimetkin haluavat osallistua. Olennaista ei ole II maailmansodan historia, vaan se, että me pidämme sotimista edelleen hyväksyttävänä, vaikka sitä kutsutaan usein muilla nimillä. Kysymys on silti oman edun tavoittelusta väkivaltaisin keinoin.
Maailmanlaajuista rauhanliikettä tarvitaan aina. Emme saa piiloutua sen tosiasian taakse, että maailma on monimutkainen ja muuttunut. Meidän on vaadittava, että konfliktit ratkaistaan neuvottelemalla. Sota ei koskaan ole ihmisten eikä kyyhkysten etu. Eikä muuttohaukkojenkaan.
Me hengitämme propagandaa. Vaatii viitseliäisyyttä ja virkeitä aivoja katsoa kuvien ja sanojen taakse, jotta ymmärtäisi, miksi esimerkiksi suomalaisen Patrian - sen korruptiosta tunnetun asetehtaan -sanotaan olevan puolustusvälineteollisuutta, ei asetehdas.
Joka päivä joudun harjoittelemaan kuvien ja kirjoitusten ymmärtämistä, että en unohtaisi kyyhkysen merkitystä.
Leena
Linnut inhimillistettiin. Kerrottiin kuinka ne pelastivat tuhansien sotilaiden hengen ja niille annettiin kunniamerkkejä. Sopivasti vaiettiin kaikesta tuhosta, mitä sota aiheutti ihmisille, eläimille ja muulle luonnolle. Meidän linnut olivat hyviä ja taitavia kyyhkyjä, niiden aggressiivisia haukkoja.
Eurooppalaisessa perinteessä kyyhky on rauhan symboli, öljypuun lehvä nokassaan. Tuo kuvahan tulee kyyhkystä, jonka Nooa lähetti vedenpaisumuksen jälkeen hakemaan viestiä elämästä. Kuuluisin kuva lienee Picasson rauhankyyhky.
Kaikella on merkitys, myös lintujen sodan kaltaisilla tv-ohjelmilla. Ovelasti sellaiset saavat meidät hyväksymään ajatuksen sodasta sankarillisena toimintana, johon eläimetkin haluavat osallistua. Olennaista ei ole II maailmansodan historia, vaan se, että me pidämme sotimista edelleen hyväksyttävänä, vaikka sitä kutsutaan usein muilla nimillä. Kysymys on silti oman edun tavoittelusta väkivaltaisin keinoin.
Maailmanlaajuista rauhanliikettä tarvitaan aina. Emme saa piiloutua sen tosiasian taakse, että maailma on monimutkainen ja muuttunut. Meidän on vaadittava, että konfliktit ratkaistaan neuvottelemalla. Sota ei koskaan ole ihmisten eikä kyyhkysten etu. Eikä muuttohaukkojenkaan.
Me hengitämme propagandaa. Vaatii viitseliäisyyttä ja virkeitä aivoja katsoa kuvien ja sanojen taakse, jotta ymmärtäisi, miksi esimerkiksi suomalaisen Patrian - sen korruptiosta tunnetun asetehtaan -sanotaan olevan puolustusvälineteollisuutta, ei asetehdas.
Joka päivä joudun harjoittelemaan kuvien ja kirjoitusten ymmärtämistä, että en unohtaisi kyyhkysen merkitystä.
Leena
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Lähiruoan puolesta
Vatsanpohjassa kihelmöitsee kivasti, kun tässä odotellaan huomisaamun fillarikiihdytystä Suomussalmelta Hyrynsalmella lähiruoan puolesta. Saas nähdä kuinkas edustajan takamus kestää Kainuun vaaramaisemien rinteet ja tasaisen varmat suoranpätkät. Hyvän asian puolestahan sitä on valmis tekemään monenlaista ja olkoon pyöräily yksi mahdollisuus olla mukana edistämässä lähiruoan merkitystä suomalaisessa elämänmenossa. Lähiruoasta pitäisi puhua paljon enemmän ja poliitikkojen pitäisi intoa hehkua paneutua asian edistämiseen. Lähiruoan mahdollistaminen tuo mukanaan terveyttä, ympäristön huomioonottamista ja myös valtiovarainministerin rakastaman taloudellisen näkökulman. Lähiruoan tuottaja tunnetaan ja tiedetään, tuotteet ovat varmasti tuoreita eikä niitä ajeta maailman toiselta äärilaidalta, eikä näinollen myöskään lisäaineet täytä koko lautasta.
Lähiruoan tarkastelu ympäristönäkökulmasta tuo mukanaan merkittäviä asioita, joita ei politiikan hulinassa näytä edes muistavan. Kuljetusmatkat ovat paljon lyhyemmät ja näinollen fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee, pakkausmateriaaleja tarvitaan paljon vähemmän ja tuotannossa käytetään erittäin usein uusiutuvia energiamuotoja ja ehkä uskomatonta mutta totta, niin seudun omia elintarvikkeita hyödyntämällä voidaan ilmakehään pääseviä haitallisia päästöjä vähentää jopa 80 prosenttia eli lähiruoka jos mikä on todellinen ympäristöteko:)
Ja ainakin Ministeri Kataisen ministeriössä jos missään myös ympäristöteon vaikutus valtion rahapussiin tulisi huomioida merkittävänä asiana. Eipä vaan ole riemuhuutoja kuulunut lähiruoan puolesta? Liekö liian pieni asia kokoomuksen taikurimaailmassa ja hattutemppujen areenoilla tai sitten heidän "vähävaraiset äänestäjänsä" Wahlroos ja Lilius eivät tuota luomuvehnää tai puikulapottua. Talouden näkökulmasta lähiruoka olisi alueellisesti tärkeä lisä yritystoiminnassa, tuottajalle olisi mahdollista maksaa parempi hinta ilman välikäsiä ja työllisyyttäkin hoidettaisiin sekä muuttoliikkeen suuntaa saataisiin käännettyä. Eikä koskaan pidä sulkea silmiään myöskään mahdollisilta kriisiajoilta, jolloin oma tuotanto ja lähiruoka todella ovat arvossa arvaamattomassa.
Näillä ajatuksilla siis huomenna polkaistaan kohti Hyrynsalmea ja toivotan kaikki teidät mukaan aktiivisiin toimiin lähiruoan puolesta. Jokainen voi valita oman näkökulmansa lähestyä asiaa, oli se sitten, talous, ympäristö, terveys tai vaikka paikallinen ruokakulttuuri. Ja ennenkaikkea on muistettava, että lähiruoka maistuukin aivan erinomaisen hyvälle. Juuri siksikin politiikkojen tulee työskennellä hartiavoimin, jotta lähiruoka olisi kaikkien saavutettavissa niin tuotannollisesti kuin hinnallisestikin.
Lähiruoan tarkastelu ympäristönäkökulmasta tuo mukanaan merkittäviä asioita, joita ei politiikan hulinassa näytä edes muistavan. Kuljetusmatkat ovat paljon lyhyemmät ja näinollen fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee, pakkausmateriaaleja tarvitaan paljon vähemmän ja tuotannossa käytetään erittäin usein uusiutuvia energiamuotoja ja ehkä uskomatonta mutta totta, niin seudun omia elintarvikkeita hyödyntämällä voidaan ilmakehään pääseviä haitallisia päästöjä vähentää jopa 80 prosenttia eli lähiruoka jos mikä on todellinen ympäristöteko:)
Ja ainakin Ministeri Kataisen ministeriössä jos missään myös ympäristöteon vaikutus valtion rahapussiin tulisi huomioida merkittävänä asiana. Eipä vaan ole riemuhuutoja kuulunut lähiruoan puolesta? Liekö liian pieni asia kokoomuksen taikurimaailmassa ja hattutemppujen areenoilla tai sitten heidän "vähävaraiset äänestäjänsä" Wahlroos ja Lilius eivät tuota luomuvehnää tai puikulapottua. Talouden näkökulmasta lähiruoka olisi alueellisesti tärkeä lisä yritystoiminnassa, tuottajalle olisi mahdollista maksaa parempi hinta ilman välikäsiä ja työllisyyttäkin hoidettaisiin sekä muuttoliikkeen suuntaa saataisiin käännettyä. Eikä koskaan pidä sulkea silmiään myöskään mahdollisilta kriisiajoilta, jolloin oma tuotanto ja lähiruoka todella ovat arvossa arvaamattomassa.
Näillä ajatuksilla siis huomenna polkaistaan kohti Hyrynsalmea ja toivotan kaikki teidät mukaan aktiivisiin toimiin lähiruoan puolesta. Jokainen voi valita oman näkökulmansa lähestyä asiaa, oli se sitten, talous, ympäristö, terveys tai vaikka paikallinen ruokakulttuuri. Ja ennenkaikkea on muistettava, että lähiruoka maistuukin aivan erinomaisen hyvälle. Juuri siksikin politiikkojen tulee työskennellä hartiavoimin, jotta lähiruoka olisi kaikkien saavutettavissa niin tuotannollisesti kuin hinnallisestikin.
Kestävää kuluttamista - lähikaupassa?
Heinäkuun lopulla Siwan kenttäjohtaja Mikko Laisi kertoi Aamulehden haastattelussa, että Siwa-lähikaupat lopettavat vanhentuvien tuotteiden myymisen alennettuun hintaan. Asia on herättänyt runsaasti keskustelua ja yhteydenottoja. Kansalaiset ihmettelevät kovasti, kuinkahan reaalielämässä toimii tilausjärjestelmä, jossa ei synny lainkaan hävikkiä. Puhuttaessa kestävästä ja järkevästä kuluttamisesta käyttökelpoisen ruoan heittäminen roskikseen tuntuu aivan käsittämättömältä haaskaukselta ja asian tuominen julkisuuteen kauppaketjun uutena toimintatapana on nostanut keskusteluun jopa ostospaikkojen boikotoinnin. Tämän jos minkä pitäisi asettaa johtohenkilöt miettimään onko toimintatapa järkevä vai tuliko uuden järjestelmän käyttöönottovaiheessa mietittyä sitä, että olisi järkevintä jatkaa niin pitkään tuotteiden myyntiä alennuksella, kunnes aidosti nähdään tuoko uusi tilausjärjestelmä toivotun muutoksen, vai kannetaanko roskikseen kassikaupalla käyttökelpoista ruokatavaraa.
Suomalaisen hyvinvointivaltion irvikuvaksi muodostuneet ruokajonot kertovat ihmisten hädästä ja todellisesta tarpeesta myös edulliseen ruokaan. Puhuttakoon alennusten metsästäjistä ja keräilijöistä mitä tahansa, niin puhdas tosiasia on, että alennushinta mahdollistaa vähävaraisenkin ruokakoriin kaurahiutaleiden ja suolapurkin sekaan välillä kokolihaakin. Ruoan hinta on Suomessa erittäin korkea ja esimerkiksi naudanlihan kuluttajahinta on noussut pilviin viimeisen vuoden aikana, vaikka se ei tuottajahinnoissa näykään. Omassa perheessä ja lähipiirissä on opittu siihen, ettei ruokaa heitetä hukkaan, eikä alennushintoja ikinä ole pidetty kaupan arvoa heikentävänä, päinvastoin käyttökelpoisen tuotteen roskikseen heittäminen saa miettimään kaupan arvomaailman muuttumista. Tradekan edustajiston jäsenenä näen tärkeänä, että ketju toteuttaa järkevän ja kestävän kaupan periaatteita ja mikäli pystytään kirjaimellisesti osoittamaan, että uusi tilausjärjestelmä ei tuota lainkaan hävikkiä, niin hyvä niin ja ihme lienee tapahtunut. Olisiko ihmettä odotellessa kuitenkin mietittävä minkälaisen kuvan annamme kansalaisille ja kuluttajille, ilmoittaessamme, että käyttökelpoinen ruoka heitetään ketjussamme biojätteisiin, silloin, kun sen vielä alennushintaan voisi myydä asiakkaille. Vai syntyikö tiedottamisessa vääränlainen mielikuva uudesta järjestelmästä? - asiaa kannattaa varmasti vielä ketjun sisällä miettiä, ennen kuin asiakkaat äänestävät jaloillaan liikkeisiin, joissa jatketaan, ainakin tiedotuksen mukaan, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä linjalla.
Suomalaisen hyvinvointivaltion irvikuvaksi muodostuneet ruokajonot kertovat ihmisten hädästä ja todellisesta tarpeesta myös edulliseen ruokaan. Puhuttakoon alennusten metsästäjistä ja keräilijöistä mitä tahansa, niin puhdas tosiasia on, että alennushinta mahdollistaa vähävaraisenkin ruokakoriin kaurahiutaleiden ja suolapurkin sekaan välillä kokolihaakin. Ruoan hinta on Suomessa erittäin korkea ja esimerkiksi naudanlihan kuluttajahinta on noussut pilviin viimeisen vuoden aikana, vaikka se ei tuottajahinnoissa näykään. Omassa perheessä ja lähipiirissä on opittu siihen, ettei ruokaa heitetä hukkaan, eikä alennushintoja ikinä ole pidetty kaupan arvoa heikentävänä, päinvastoin käyttökelpoisen tuotteen roskikseen heittäminen saa miettimään kaupan arvomaailman muuttumista. Tradekan edustajiston jäsenenä näen tärkeänä, että ketju toteuttaa järkevän ja kestävän kaupan periaatteita ja mikäli pystytään kirjaimellisesti osoittamaan, että uusi tilausjärjestelmä ei tuota lainkaan hävikkiä, niin hyvä niin ja ihme lienee tapahtunut. Olisiko ihmettä odotellessa kuitenkin mietittävä minkälaisen kuvan annamme kansalaisille ja kuluttajille, ilmoittaessamme, että käyttökelpoinen ruoka heitetään ketjussamme biojätteisiin, silloin, kun sen vielä alennushintaan voisi myydä asiakkaille. Vai syntyikö tiedottamisessa vääränlainen mielikuva uudesta järjestelmästä? - asiaa kannattaa varmasti vielä ketjun sisällä miettiä, ennen kuin asiakkaat äänestävät jaloillaan liikkeisiin, joissa jatketaan, ainakin tiedotuksen mukaan, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä linjalla.
lauantai 16. elokuuta 2008
Keräilykulttuurin ihanuus
Kainuussa elämisen parhaita puolia on - ainakin minulle - mahdollisuus yhdistää ikivanha keräilytalous ja modernin tietoyhteiskunnan parhaat puolet.
Maailma tulee lähelle tietokoneen ja television kautta. Tulevat sen ongelmat ja ahistukset, mutta myös kiehtovat tieteet ja taiteet. Georgia ja Peking. Ja viihde niinä hetkinä jolloin ei jaksa vaivata päätään.
Mutta miten etuoikeutetuksi tunnenkaan itseni, kun voin vaikka työpäivän päälle hypätä pyörän selkään ja käydä poimimassa tatteja iltapalaksi ja marjoja aamujugurtin mausteeksi - aina niitä sen verran löytyy vattuja ja mustikoitakin. Tämä on hyvä vuodenaika. On jotain hyvin vanhaa ja peri-inhimillistä tässä talveen valmistautumisessa kellaria täyttämällä. Minun hillokellarini muistuttaa muumimammasta, puolison metsästys- ja kalansaaliit Huovisen Hamstereista.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin saalis on viipyminen metsässä, rauhassa omissa ajatuksissaan. Pää ja keuhkot tuulettuvat. Ehtii miettiä vaikka sitä, mistä perusasioista hyvä elämä rakentuu ja miten ne olisivat kaikkien ulottuvilla.
En usko kulutusyhteiskunnan autuuteen. Sen vapauskin on näennäistä: vain rikkailla on kuluttamisen ja valinnan vapaus. Köyhät on tuomittu velkaorjuuteen, epätoivoisesti tavoittelemaan kuluttamisen vapautta, joka markkinataloudessa näyttää olevan jopa ihmisarvon mitta.
Ei niin, että pitäisi ryhtyä askeetiksi ja luopua kaikesta aineellisesta hyvästä. Vaan niin, että aineellinen hyvä luo perustan ihmisarvoiselle elämälle, hyvälle jaetulle ja omalle ajalle. Jakamista, sitä voisimme oppia vaikka luonnosta, jonka antimet ovat kaikkien saatavilla. Jakamista oikeudenmukaisesti - ja se onkin sitten jo politiikkaa. Ja politiikka osa ihmisarvoista elämää. Myös Kainuussa.
Leena Manner
Maailma tulee lähelle tietokoneen ja television kautta. Tulevat sen ongelmat ja ahistukset, mutta myös kiehtovat tieteet ja taiteet. Georgia ja Peking. Ja viihde niinä hetkinä jolloin ei jaksa vaivata päätään.
Mutta miten etuoikeutetuksi tunnenkaan itseni, kun voin vaikka työpäivän päälle hypätä pyörän selkään ja käydä poimimassa tatteja iltapalaksi ja marjoja aamujugurtin mausteeksi - aina niitä sen verran löytyy vattuja ja mustikoitakin. Tämä on hyvä vuodenaika. On jotain hyvin vanhaa ja peri-inhimillistä tässä talveen valmistautumisessa kellaria täyttämällä. Minun hillokellarini muistuttaa muumimammasta, puolison metsästys- ja kalansaaliit Huovisen Hamstereista.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin saalis on viipyminen metsässä, rauhassa omissa ajatuksissaan. Pää ja keuhkot tuulettuvat. Ehtii miettiä vaikka sitä, mistä perusasioista hyvä elämä rakentuu ja miten ne olisivat kaikkien ulottuvilla.
En usko kulutusyhteiskunnan autuuteen. Sen vapauskin on näennäistä: vain rikkailla on kuluttamisen ja valinnan vapaus. Köyhät on tuomittu velkaorjuuteen, epätoivoisesti tavoittelemaan kuluttamisen vapautta, joka markkinataloudessa näyttää olevan jopa ihmisarvon mitta.
Ei niin, että pitäisi ryhtyä askeetiksi ja luopua kaikesta aineellisesta hyvästä. Vaan niin, että aineellinen hyvä luo perustan ihmisarvoiselle elämälle, hyvälle jaetulle ja omalle ajalle. Jakamista, sitä voisimme oppia vaikka luonnosta, jonka antimet ovat kaikkien saatavilla. Jakamista oikeudenmukaisesti - ja se onkin sitten jo politiikkaa. Ja politiikka osa ihmisarvoista elämää. Myös Kainuussa.
Leena Manner
maanantai 11. elokuuta 2008
Ihanaa ola nainen! *ei tosikoille*
Miksi naiset tanssivat valssia vain yhteensuuntaan? -Että kierukka pysyy paikallaan
Mikä on naisen ja roskapussin ero? -Roskapussi viedään ulos ainakin kerran viikossa
Millainen on ihannenainen? -Sellainen, jonka kanssa voi rakastella puolilleöin ja sitten se muuttuu pizzaksi ja olutkoriksi.
Karjalaiset naiset olivat tutustumassa Niagaran putouksiin.
-Tässä ovat kuuluisat Niagaran putoukset, opas selitti, ja jos arvon rouvat ovat hetken hiljaa, niin kuulemme veden kohinan.
Kohtelias mies avasi Päivi Istalalle tavaratalon oven. -Minulle ei tarvitse aukoa ovia siksi, että olen nainen!
-Hyvä rouva, en tehnyt sit sukupuolenne vaan ikänne vuoksi.
Nainen on biologinen ihme.
-Siinä on puoleksi koiraa ja puoleksi arkeologia. Jos se ei hauku, se kaivelee menneitä!
Paremman puolen elämästään ohittanut rouvashenkilö teki kirkkoherralle tunnustuksen: -Voi kiltti kirkkoherra, sanokaa te, onko se synti, kun minä istun peilin edessä ja ihailen, kuinka kaunis minä olen?
-Ei, rouva kiltti. Se ei ole synti vaan erehdys.
10. Vain naiset voivat ymmärtää miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä.
9. eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä.
8. että itkeminenkin voi olla hauskaa.
7. että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita.
6. että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee- kastikkeellakuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta.
5. kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta.
4. että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään.
3. miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan löytäminen on miltei mahdotonta.
2. miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10 minuuttia.
Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät:
1. toiset naiset! Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
Ihanaa päivää kaikille naisille!
Mikä on naisen ja roskapussin ero? -Roskapussi viedään ulos ainakin kerran viikossa
Millainen on ihannenainen? -Sellainen, jonka kanssa voi rakastella puolilleöin ja sitten se muuttuu pizzaksi ja olutkoriksi.
Karjalaiset naiset olivat tutustumassa Niagaran putouksiin.
-Tässä ovat kuuluisat Niagaran putoukset, opas selitti, ja jos arvon rouvat ovat hetken hiljaa, niin kuulemme veden kohinan.
Kohtelias mies avasi Päivi Istalalle tavaratalon oven. -Minulle ei tarvitse aukoa ovia siksi, että olen nainen!
-Hyvä rouva, en tehnyt sit sukupuolenne vaan ikänne vuoksi.
Nainen on biologinen ihme.
-Siinä on puoleksi koiraa ja puoleksi arkeologia. Jos se ei hauku, se kaivelee menneitä!
Paremman puolen elämästään ohittanut rouvashenkilö teki kirkkoherralle tunnustuksen: -Voi kiltti kirkkoherra, sanokaa te, onko se synti, kun minä istun peilin edessä ja ihailen, kuinka kaunis minä olen?
-Ei, rouva kiltti. Se ei ole synti vaan erehdys.
10. Vain naiset voivat ymmärtää miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä.
9. eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä.
8. että itkeminenkin voi olla hauskaa.
7. että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita.
6. että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee- kastikkeellakuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta.
5. kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta.
4. että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään.
3. miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan löytäminen on miltei mahdotonta.
2. miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10 minuuttia.
Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät:
1. toiset naiset! Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
Ihanaa päivää kaikille naisille!
perjantai 1. elokuuta 2008
Ihmisarvoinen elämä
Ihmisarvoinen elämä
Muistan ihanan ryppyiset kädet ja uurteiset kasvot, jotka kertoivat pitkästä elämästä kaikkine iloineen ja suruineen. Elämästä, joka ei missään vaiheessa ollut helppoa, ainaista taistelua ruoasta ja lämmöstä omille lapsille, rakkaalle perheelle. Taistelua sota-aikana, taistelua pula-aikana, elämä ainaista taistelua ja silti hänestä hehkui vahva usko tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisiko minusta ollut samaan, olisiko minusta samaan tänä päivänä, jos historia toistaisikin itseään? Me tunnumme olevan paljon pehmeämpiä, paljon vähemmällä päässeitä, helpon elämän eläneitä, ainakin siinä mielessä, ettei meidän elämämme ole ollut suoranaista henkiinjäämistaistelua missään vaiheessa.
Poliittisia päätöksentekijöitä syytetään usein tunteettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä, arkisen elämän käsityksen katoamisesta ja rahan vallan turruttavasta voimasta. Ymmärrän hyvin, että poliittinen arki nähdään usein hyvin juhlallisena ja prameana elämänä, kaukana arjen suruista ja murheista. Hyvin usein kuitenkin, jokaisen poliitikon elämästä löytyy joku asia, joka on sytyttänyt tahdon päättää yhteisistä asioista, halusta sekaantua lainsäädännön arkeen. Omalla kohdallani omassa ja lähipiirin elämässä sattuneet asiat, jotka ovat olleet osa henkilökohtaista taistelua, antoivat sytykkeen todelliseen poliittiseen kiirastuleen.
Tänä päivän politiikka tuntuu olevan elämistä skandaalista toiseen, mutta kaiken humun keskellä olen pyrkinyt pitämään pään kylmänä ja ajatukset kirkkaina. On niin paljon asioita, joiden puolesta kannattaa taistella, asioita joiden puolesta kannattaa puhua ja nousta barrikadeille. Voi tuntua turhalta puhua vaikuttamisesta, aikana jolloin rahanvalta on saanut todella merkittävän roolin yhteiskunnassamme. Kuitenkin joku aina päättää yhteisistä asioista ja voin kertoa, että mikäli me jätämme äänestämättä vaaleissa ja tyydymme kohtaloon, niin entistä suurempi on rahakoneiston valta, joka sanelee, mihin maamme tulevaisuudessa johdetaan. Jokaisen kotikunnassa, jokaisen maakunnassa ratkaistaan tulevaisuuden suuntaan ja valitaan seuraavan neljän vuoden katsantokanta. Sinun käsissäsi on se päätös, onko valta ”taulukauppiailla ja teollisuuspohatoilla” vai tavallisella mökin Maijalla ja Matilla.
Meidän kaikkien yhteisiä asioita, yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko meidän elämämme polkua raivanneet ja tasoittaneet sukupolvet inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, myös vanhuudessa ja sairaudessa. Yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko kaikki tulotasosta riippumatta asianmukaiset palvelut lähikunnassa vai siirtyykö kaikki satojen kilometrien päähän. Ratkaisevia näkökantoja siitä, onko jokainen oikeutettu tasavertaiseen koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen vai onko se vain herrain herkkua? Poliittinen päätöksenteko on kansan silmissä varmasti aallon pohjassa, mutta me yhdessä voimme olla tekemässä ratkaisua siitä, kuka sieltä pohjasta aallonharjalle nousee, porvari haravoineen vaiko työläinen kirveineen, koska kirveelle riittää yhteiskunnassamme töitä edelleen, vaikka sitä missien ja ministereiden seläntakaa aina huomaakaan! Nyt jos koskaan on aika vetää kunnallisvaalien uusi punainen viiva!
Merja Kyllönen
Muistan ihanan ryppyiset kädet ja uurteiset kasvot, jotka kertoivat pitkästä elämästä kaikkine iloineen ja suruineen. Elämästä, joka ei missään vaiheessa ollut helppoa, ainaista taistelua ruoasta ja lämmöstä omille lapsille, rakkaalle perheelle. Taistelua sota-aikana, taistelua pula-aikana, elämä ainaista taistelua ja silti hänestä hehkui vahva usko tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisiko minusta ollut samaan, olisiko minusta samaan tänä päivänä, jos historia toistaisikin itseään? Me tunnumme olevan paljon pehmeämpiä, paljon vähemmällä päässeitä, helpon elämän eläneitä, ainakin siinä mielessä, ettei meidän elämämme ole ollut suoranaista henkiinjäämistaistelua missään vaiheessa.
Poliittisia päätöksentekijöitä syytetään usein tunteettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä, arkisen elämän käsityksen katoamisesta ja rahan vallan turruttavasta voimasta. Ymmärrän hyvin, että poliittinen arki nähdään usein hyvin juhlallisena ja prameana elämänä, kaukana arjen suruista ja murheista. Hyvin usein kuitenkin, jokaisen poliitikon elämästä löytyy joku asia, joka on sytyttänyt tahdon päättää yhteisistä asioista, halusta sekaantua lainsäädännön arkeen. Omalla kohdallani omassa ja lähipiirin elämässä sattuneet asiat, jotka ovat olleet osa henkilökohtaista taistelua, antoivat sytykkeen todelliseen poliittiseen kiirastuleen.
Tänä päivän politiikka tuntuu olevan elämistä skandaalista toiseen, mutta kaiken humun keskellä olen pyrkinyt pitämään pään kylmänä ja ajatukset kirkkaina. On niin paljon asioita, joiden puolesta kannattaa taistella, asioita joiden puolesta kannattaa puhua ja nousta barrikadeille. Voi tuntua turhalta puhua vaikuttamisesta, aikana jolloin rahanvalta on saanut todella merkittävän roolin yhteiskunnassamme. Kuitenkin joku aina päättää yhteisistä asioista ja voin kertoa, että mikäli me jätämme äänestämättä vaaleissa ja tyydymme kohtaloon, niin entistä suurempi on rahakoneiston valta, joka sanelee, mihin maamme tulevaisuudessa johdetaan. Jokaisen kotikunnassa, jokaisen maakunnassa ratkaistaan tulevaisuuden suuntaan ja valitaan seuraavan neljän vuoden katsantokanta. Sinun käsissäsi on se päätös, onko valta ”taulukauppiailla ja teollisuuspohatoilla” vai tavallisella mökin Maijalla ja Matilla.
Meidän kaikkien yhteisiä asioita, yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko meidän elämämme polkua raivanneet ja tasoittaneet sukupolvet inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, myös vanhuudessa ja sairaudessa. Yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko kaikki tulotasosta riippumatta asianmukaiset palvelut lähikunnassa vai siirtyykö kaikki satojen kilometrien päähän. Ratkaisevia näkökantoja siitä, onko jokainen oikeutettu tasavertaiseen koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen vai onko se vain herrain herkkua? Poliittinen päätöksenteko on kansan silmissä varmasti aallon pohjassa, mutta me yhdessä voimme olla tekemässä ratkaisua siitä, kuka sieltä pohjasta aallonharjalle nousee, porvari haravoineen vaiko työläinen kirveineen, koska kirveelle riittää yhteiskunnassamme töitä edelleen, vaikka sitä missien ja ministereiden seläntakaa aina huomaakaan! Nyt jos koskaan on aika vetää kunnallisvaalien uusi punainen viiva!
Merja Kyllönen
torstai 17. heinäkuuta 2008
Torstaina 17.7.2008
Ihanan hiljaista, kun lapset nukkuvat. Mehän olemme nykystandardin mukaan keskivertoa isompi perhe, kolmen lapsen kera. Kun kuuntelin markkinakadulla vauvani kanssa äitiä, joka oli saanut 8 lasta, yhden joka vuosi ja parhaana kaksi, asunut talossa johon ei tullut vettä ja pessyt pyykit talvellakin käsin järvessä, kuulostivat omat ongelmani kovin pieniltä ja vaatimattomilta.
Mutta onhan yhteiskuntakin muuttunut. Sanoisin, että ympäristömme on nopeutunut. Aina pitää olla tavoitettavisa, on suorastaan katastrofaalista, ellei sinua saa puhelimella kiinni. Lomamatkalta ei enää lähetetä postikortteja vaan meilejä ja tekstareita. Kännykkä tavoittaa mistä vaan.
Lapset hidastavat maailmaamme, mutta erilaiseen suuntaan. Kyllä toisaalta tuntuu, että vikkelämmin pitää nykyään liikkua kuin ennen lasten syntymää. Muuten on vahinko jo tapahtunut, lapsi tippunut pöydältä tai sohvalta tai onnistunut noukkimaan sakset, jotka unohtuivat liian lähelle pöydän reunaa.
Mutta mikä autuus, hiljaisuus ja hetken rauha kun ne nukahtavat, itsekin ehtii ehkä istua ja päivän lehden lukea, ellei ole sähköisillä viestimillä lukemassa mielenkiintoisista asioista tai kertomassa tästä arjestaan muille...
Mutta onhan yhteiskuntakin muuttunut. Sanoisin, että ympäristömme on nopeutunut. Aina pitää olla tavoitettavisa, on suorastaan katastrofaalista, ellei sinua saa puhelimella kiinni. Lomamatkalta ei enää lähetetä postikortteja vaan meilejä ja tekstareita. Kännykkä tavoittaa mistä vaan.
Lapset hidastavat maailmaamme, mutta erilaiseen suuntaan. Kyllä toisaalta tuntuu, että vikkelämmin pitää nykyään liikkua kuin ennen lasten syntymää. Muuten on vahinko jo tapahtunut, lapsi tippunut pöydältä tai sohvalta tai onnistunut noukkimaan sakset, jotka unohtuivat liian lähelle pöydän reunaa.
Mutta mikä autuus, hiljaisuus ja hetken rauha kun ne nukahtavat, itsekin ehtii ehkä istua ja päivän lehden lukea, ellei ole sähköisillä viestimillä lukemassa mielenkiintoisista asioista tai kertomassa tästä arjestaan muille...
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Uimahalli vai vesiliikuntakeskus
Kajaanin kaupunginvaltuusto pohtii tänään taas kesän kuuminta puheenaihetta Kajaanissa - vesiliikuntakeskusta. Tämä on kirvoittanut mieliä moneen suuntaan, puolesta ja vastaan. Mielipiteet liittyvät tällä hetkellä lähinnä rakennuspaikkaan, kaava-asiaahan nyt ollaan käsittelemässä.
Toukokuun kokouksessa tein kaavan hylkäämisesityksen, jonka aion toistaa tänään - ellei joku muu ehdi ensin. Ympäristökeskuksen oikaisuvaatimus on ainoastaan vahvistanut käsitystäni tässä asiassa.
Kajaani tarvitsee uuden uimahallin. Mutta vaikka olenkin kovin ylpeä kotikaupungistani ja mielelläni sitä esittelen muille, on kaupungin vahvuudet jossain muussa kuin vesiliikunnassa. Meillä on luontoa kesällä ja talvella, ilmakin on niin raikasta, että keuhkoihin sattuu.
Investointina tämä on armaalle kaupungilleni liian kallis. Kustannusarviot ovat liian leväperäisiä, niistä saa vaikutelman ettei niitä ole haluttukaan tehdä huolella investoinnin läpirunnomiseksi. Asukkaame tarvitsevat uimahallin, eivät korkeaa liukumäkeä ja prameaa kylpylää, vaan paikan, johon pääse vähän huonomillakin jaloilla tai tällaisen lapsikatraan kanssa kun meilläkin aina liikutaan.
Toukokuun kokouksessa tein kaavan hylkäämisesityksen, jonka aion toistaa tänään - ellei joku muu ehdi ensin. Ympäristökeskuksen oikaisuvaatimus on ainoastaan vahvistanut käsitystäni tässä asiassa.
Kajaani tarvitsee uuden uimahallin. Mutta vaikka olenkin kovin ylpeä kotikaupungistani ja mielelläni sitä esittelen muille, on kaupungin vahvuudet jossain muussa kuin vesiliikunnassa. Meillä on luontoa kesällä ja talvella, ilmakin on niin raikasta, että keuhkoihin sattuu.
Investointina tämä on armaalle kaupungilleni liian kallis. Kustannusarviot ovat liian leväperäisiä, niistä saa vaikutelman ettei niitä ole haluttukaan tehdä huolella investoinnin läpirunnomiseksi. Asukkaame tarvitsevat uimahallin, eivät korkeaa liukumäkeä ja prameaa kylpylää, vaan paikan, johon pääse vähän huonomillakin jaloilla tai tällaisen lapsikatraan kanssa kun meilläkin aina liikutaan.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Tänään tiistaina 8.7.08
Tänään sateisena tiistaina on ollut hyvä työpäivä.
Aloitimme oman ruokalamme Eineksen kehittämisprojektin yhdessä
omalla porukalla. Tavoitteenamme on tehdä jatkossakin hyvää,
edullista ja terveellistä kotiruokaa työttömille ja vähävaraisille
kajaanilaisille.
Muitakin tavoitteita meillä on. Yksi tärkeä niistä on se, että jokainen
voi olla ylpeä työpaikastaan nyt ja sitten, kun jatkanut matkaansa
toivottavasti yhteisen taipaleemme jälkeen kokopäivätyöhön.
Oli mukavaa aamulla aloittaa, kun kaikki suhtautuivat asiaan vakavasti
( siis ei huumorintajuttomasti vaan vakavasti).
Tänään sateisena tiistaina me toimistolla naisporukalla luimme
ystävättäreni lähettämää juttua siitä, mitä elämä meille on opettanut.
Samalla suunnittelimme toimiston mappien ja paperien
uudelleenjärjestelyä ja neuvottelimme tietokonefirman kanssa
uusista konehankinnoista - vanhat ovat sanomassa sopimukset
irti kanssamme. Tulostimen saimme toimimaan, kun asiantuntijamies
vähän availi luukkuja ja totesi värikasetin vaihdon tarpeellisuuden.
Korjausompelimon puolella mietimme yhdessä keinoja, miten takaisimme
työtä jatkossakin erinomaisille ompelijoillemme. Löysimme uusia näkökulmia,
joita toteutamme.
Tänään sateisena heinäkuun päivänä oli eheyttävää kokea työntekemisen iloa.
Aloitimme oman ruokalamme Eineksen kehittämisprojektin yhdessä
omalla porukalla. Tavoitteenamme on tehdä jatkossakin hyvää,
edullista ja terveellistä kotiruokaa työttömille ja vähävaraisille
kajaanilaisille.
Muitakin tavoitteita meillä on. Yksi tärkeä niistä on se, että jokainen
voi olla ylpeä työpaikastaan nyt ja sitten, kun jatkanut matkaansa
toivottavasti yhteisen taipaleemme jälkeen kokopäivätyöhön.
Oli mukavaa aamulla aloittaa, kun kaikki suhtautuivat asiaan vakavasti
( siis ei huumorintajuttomasti vaan vakavasti).
Tänään sateisena tiistaina me toimistolla naisporukalla luimme
ystävättäreni lähettämää juttua siitä, mitä elämä meille on opettanut.
Samalla suunnittelimme toimiston mappien ja paperien
uudelleenjärjestelyä ja neuvottelimme tietokonefirman kanssa
uusista konehankinnoista - vanhat ovat sanomassa sopimukset
irti kanssamme. Tulostimen saimme toimimaan, kun asiantuntijamies
vähän availi luukkuja ja totesi värikasetin vaihdon tarpeellisuuden.
Korjausompelimon puolella mietimme yhdessä keinoja, miten takaisimme
työtä jatkossakin erinomaisille ompelijoillemme. Löysimme uusia näkökulmia,
joita toteutamme.
Tänään sateisena heinäkuun päivänä oli eheyttävää kokea työntekemisen iloa.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Vasemmistonaiset
Vasemmistonaiset on valtakunnallinen naisverkosto. Se on Vasemmistoliiton naisjärjestö ja toimien samalla verkostona naisille, jotka haluavat vaikuttaa ilman puolueen jäsenyyttä.
Vasemmistonaisiin voit tarkemmin tutustua Vasemmistoliiton sivustolla.
Vasemmistoliiton julkaisuja ovat mm.
Tasa-arvoa nyt asiakirja.
Vasemmistonaisiin voit tarkemmin tutustua Vasemmistoliiton sivustolla.
Vasemmistoliiton julkaisuja ovat mm.
Tasa-arvoa nyt asiakirja.
Päät pensaasta?
Kotimaakuntani päättäjänä viimeiset neljä vuotta ovat olleet hyvin tuulista ja myrskyistä aikaa. On tehty huonoja ja erittäinkin huonoja päätöksiä, mutta on tehty myös rohkeita ratkaisuja ja uusia avauksia. Menneiden viikkojen aikana lehdessä on ruodittu Kainuun hallintokokeilun menneitä vuosia ja pohdittu tulevaisuutta. Hyvin useissa jutuissa on nostettu esille Kainuun tulevaisuus ja se mitä meidän kannattaisi tehdä tai olla tekemättä. Paljon ruoskintaa ja moitteitakin saaneena, rohkenen sanoa, että Kainuu on ollut erinomaisen rohkea, uskaltaessaan ottaa askeleen kohti uudenlaista maakunnallista toimintamallia, edelläkävijänä ja tien raivaajana.
Raivaajan ja rakentajan tehtävä ei ole koskaan helppo, mutta en soisi meidän myöskään laittavan pieniä päitämme pensaaseen, siinä todellisessa muutosmylläkässä, mikä parasta aikaa suomalaisessa kunta- ja palvelurakenteessa tänä päivänä elää. Nyt ei piiloutuminen, eikä siilinpiikkien esille tuominen paljon auta, kun maamme järjestelmässä puhaltavat sellaiset tuulet, joissa Kainuunkaan merellä ei kaarnalaivalla pinnalla pysytä. Hallintokokeilu on saanut kannettavakseen raskaan taakan, taakan johon on nelivuotiskautena sisältynyt heikkoa marjavuotta ja sateista säätä ja kaikki on rymähtänyt hallintokokeilun piikkiin. Itselläni ei ole kokeilustamme mitään ruusunpunaista kuvaa, mutta voin varmasti sanoa, että aika harva kansalainen moittisi kokeilua, mikäli peruspalvelut toimisivat kitkatta ja lääkäriin pääsisi silloin, kun apua tarvitsee. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kaikki ratkaisut eivät ole olleet omiaan lisäämään työvoimaa alueellamme, mutta saman saatavuusongelman kanssa painivat myös muut alueet Kainuun lisäksi eli yksioikoisesti ei voi todeta suomalaisen terveyskeskuslääkäripulan johtuvan Kainuun hallintokokeilusta.
Useat kunnat ovat rinta rottingilla todistelleet selviytyvänsä paremmin ilman hallintokokeilua, mutta kuitenkin kansalaiset odottavat palvelua, eivätkä ne palvelut ennen hallintokokeiluakaan olleet ilmaisia ja alijäämiä syntyi kuntien taseeseen hyvin tasaiseen tahtiin. Surullista on se, että meillä todellakin on kuntia, jotka varmasti selviytyisivätkin omillaan, mutta kuka sitten huolehtii niistä kunnista, joiden tilanne ei ole yhtä ruusuinen? Kuka välittää niistä maakunnan asukkaista, joiden kotikunnassa ei olekaan yhtä tasavertainen taloudellinen tilanne kuin niissä joissa elinkeinoelämä porskuttaa uutta nousua ja työtä riittää? Hallintokokeilu ei ehkä tuonut tullessaan gloriaa ja ruusuntuoksua, mutta nosti se esille sen, miten erilaisissa tilanteissa kunnat elävät ja miten erilainen tulevaisuus meillä kainuulaisilla kuntalaisilla kotikunnissamme on. Haluan nostaa esille sen kysymyksen, että ovatko kunnat olemassa kuntalaisia varten vai kuntalaiset kuntia? Onko meidän todellakin mahdotonta havaita väestökehityksen vaikutukset Kainuun tulevaisuuteen? Suljemmeko silmämme ja työnnämmekö päämme pensaaseen kuvitellen, ettei Paras-hanke meitä huomaakaan enää vuoden 2012 jälkeen. Ruususen unet on kuntarakenteissa nukuttu, hallintomopo meni ohitse jo! Nyt jos koskaan on avattava avoin keskustelu siitä todellisuudesta missä me nyt elämme, eikä enää kaivaa syvempiä juoksuhautoja kuntarajoille, paikkoihin joissa niitä ei maakuntien henkiinjäämiskamppailussa tarvita. Kainuu taistelee ja meidän on todellakin uudesta luotava maa, aivan kuten Ilmari Kianto erinomaisen viisaasti maakuntalaulumme sanoituksessa kertoi. Voimme valita luommeko itse sen uuden maan ja saamme itse vaikuttaa sen maan malliin vai luoko joku toinen sen meidän puolestamme ja me vain vaimeasti vikisemme pensaastamme?
torstai 3. heinäkuuta 2008
Blogin alku - mediatiedote
KAINUUN VASEMMISTONAISILLE YHTEINEN BLOGI
Kainuun Vasemmistonaisille on avattu yhteinen blogi, johon jokainen Kainuun vasemmistolaisesti ajatteleva nainen on tervetullut mukaan kirjoittamaan. Kirjoittaminen edellyttää rekisteröitymistä, kirjoituksia voi kommentoida nimettömänä. Rekisteröityminen ei kuitenkaan edellytä oman nimensä julkaisemista blogissa, sen voi tehdä myös nimimerkillä.
Ajatusta kainuulaisnaisten blogikirjoittamisesta on viritelty kevään aikana. Naisten yhteisellä blogilla on tarkoitus alentaa kirjoituskynnystä, kun blogin ylläpidosta ei tarvitse itse huolehtia ja kirjoittajia on useita. Sivustolla julkaistaan myös kainuulaisten vasemmistonaisten omien internetsivustojen ja blogien osoitteet.
Yhteisen blogin taustalta löytyvät Kansanedustaja Merja Kyllönen sekä kajaanilainen Minna Haataja. ’Blogin tarkoituksena on myös edistää Vasemmistonaisten työtä Kainuussa, sekä tiedottaa Valtikan asioista Kainuun naisille’ Vasemmistonaisten hallituksen Valtikan jäsen Haataja toteaa.
Kyllönen toivoo myös vierailevia kirjoittajia blogiin. ’Mikäli vain kirjoitusintoa löytyy, kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä blogin ylläpitoon tai jompaankumpaan meistä’, rohkaisee Kyllönen.
Kainuun Vasemmistonaisten blogi löytyy osoitteesta: http://kainuunvasemmistonaiset.blogspot.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
