Ihanan hiljaista, kun lapset nukkuvat. Mehän olemme nykystandardin mukaan keskivertoa isompi perhe, kolmen lapsen kera. Kun kuuntelin markkinakadulla vauvani kanssa äitiä, joka oli saanut 8 lasta, yhden joka vuosi ja parhaana kaksi, asunut talossa johon ei tullut vettä ja pessyt pyykit talvellakin käsin järvessä, kuulostivat omat ongelmani kovin pieniltä ja vaatimattomilta.
Mutta onhan yhteiskuntakin muuttunut. Sanoisin, että ympäristömme on nopeutunut. Aina pitää olla tavoitettavisa, on suorastaan katastrofaalista, ellei sinua saa puhelimella kiinni. Lomamatkalta ei enää lähetetä postikortteja vaan meilejä ja tekstareita. Kännykkä tavoittaa mistä vaan.
Lapset hidastavat maailmaamme, mutta erilaiseen suuntaan. Kyllä toisaalta tuntuu, että vikkelämmin pitää nykyään liikkua kuin ennen lasten syntymää. Muuten on vahinko jo tapahtunut, lapsi tippunut pöydältä tai sohvalta tai onnistunut noukkimaan sakset, jotka unohtuivat liian lähelle pöydän reunaa.
Mutta mikä autuus, hiljaisuus ja hetken rauha kun ne nukahtavat, itsekin ehtii ehkä istua ja päivän lehden lukea, ellei ole sähköisillä viestimillä lukemassa mielenkiintoisista asioista tai kertomassa tästä arjestaan muille...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti