Vatsanpohjassa kihelmöitsee kivasti, kun tässä odotellaan huomisaamun fillarikiihdytystä Suomussalmelta Hyrynsalmella lähiruoan puolesta. Saas nähdä kuinkas edustajan takamus kestää Kainuun vaaramaisemien rinteet ja tasaisen varmat suoranpätkät. Hyvän asian puolestahan sitä on valmis tekemään monenlaista ja olkoon pyöräily yksi mahdollisuus olla mukana edistämässä lähiruoan merkitystä suomalaisessa elämänmenossa. Lähiruoasta pitäisi puhua paljon enemmän ja poliitikkojen pitäisi intoa hehkua paneutua asian edistämiseen. Lähiruoan mahdollistaminen tuo mukanaan terveyttä, ympäristön huomioonottamista ja myös valtiovarainministerin rakastaman taloudellisen näkökulman. Lähiruoan tuottaja tunnetaan ja tiedetään, tuotteet ovat varmasti tuoreita eikä niitä ajeta maailman toiselta äärilaidalta, eikä näinollen myöskään lisäaineet täytä koko lautasta.
Lähiruoan tarkastelu ympäristönäkökulmasta tuo mukanaan merkittäviä asioita, joita ei politiikan hulinassa näytä edes muistavan. Kuljetusmatkat ovat paljon lyhyemmät ja näinollen fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee, pakkausmateriaaleja tarvitaan paljon vähemmän ja tuotannossa käytetään erittäin usein uusiutuvia energiamuotoja ja ehkä uskomatonta mutta totta, niin seudun omia elintarvikkeita hyödyntämällä voidaan ilmakehään pääseviä haitallisia päästöjä vähentää jopa 80 prosenttia eli lähiruoka jos mikä on todellinen ympäristöteko:)
Ja ainakin Ministeri Kataisen ministeriössä jos missään myös ympäristöteon vaikutus valtion rahapussiin tulisi huomioida merkittävänä asiana. Eipä vaan ole riemuhuutoja kuulunut lähiruoan puolesta? Liekö liian pieni asia kokoomuksen taikurimaailmassa ja hattutemppujen areenoilla tai sitten heidän "vähävaraiset äänestäjänsä" Wahlroos ja Lilius eivät tuota luomuvehnää tai puikulapottua. Talouden näkökulmasta lähiruoka olisi alueellisesti tärkeä lisä yritystoiminnassa, tuottajalle olisi mahdollista maksaa parempi hinta ilman välikäsiä ja työllisyyttäkin hoidettaisiin sekä muuttoliikkeen suuntaa saataisiin käännettyä. Eikä koskaan pidä sulkea silmiään myöskään mahdollisilta kriisiajoilta, jolloin oma tuotanto ja lähiruoka todella ovat arvossa arvaamattomassa.
Näillä ajatuksilla siis huomenna polkaistaan kohti Hyrynsalmea ja toivotan kaikki teidät mukaan aktiivisiin toimiin lähiruoan puolesta. Jokainen voi valita oman näkökulmansa lähestyä asiaa, oli se sitten, talous, ympäristö, terveys tai vaikka paikallinen ruokakulttuuri. Ja ennenkaikkea on muistettava, että lähiruoka maistuukin aivan erinomaisen hyvälle. Juuri siksikin politiikkojen tulee työskennellä hartiavoimin, jotta lähiruoka olisi kaikkien saavutettavissa niin tuotannollisesti kuin hinnallisestikin.
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Kestävää kuluttamista - lähikaupassa?
Heinäkuun lopulla Siwan kenttäjohtaja Mikko Laisi kertoi Aamulehden haastattelussa, että Siwa-lähikaupat lopettavat vanhentuvien tuotteiden myymisen alennettuun hintaan. Asia on herättänyt runsaasti keskustelua ja yhteydenottoja. Kansalaiset ihmettelevät kovasti, kuinkahan reaalielämässä toimii tilausjärjestelmä, jossa ei synny lainkaan hävikkiä. Puhuttaessa kestävästä ja järkevästä kuluttamisesta käyttökelpoisen ruoan heittäminen roskikseen tuntuu aivan käsittämättömältä haaskaukselta ja asian tuominen julkisuuteen kauppaketjun uutena toimintatapana on nostanut keskusteluun jopa ostospaikkojen boikotoinnin. Tämän jos minkä pitäisi asettaa johtohenkilöt miettimään onko toimintatapa järkevä vai tuliko uuden järjestelmän käyttöönottovaiheessa mietittyä sitä, että olisi järkevintä jatkaa niin pitkään tuotteiden myyntiä alennuksella, kunnes aidosti nähdään tuoko uusi tilausjärjestelmä toivotun muutoksen, vai kannetaanko roskikseen kassikaupalla käyttökelpoista ruokatavaraa.
Suomalaisen hyvinvointivaltion irvikuvaksi muodostuneet ruokajonot kertovat ihmisten hädästä ja todellisesta tarpeesta myös edulliseen ruokaan. Puhuttakoon alennusten metsästäjistä ja keräilijöistä mitä tahansa, niin puhdas tosiasia on, että alennushinta mahdollistaa vähävaraisenkin ruokakoriin kaurahiutaleiden ja suolapurkin sekaan välillä kokolihaakin. Ruoan hinta on Suomessa erittäin korkea ja esimerkiksi naudanlihan kuluttajahinta on noussut pilviin viimeisen vuoden aikana, vaikka se ei tuottajahinnoissa näykään. Omassa perheessä ja lähipiirissä on opittu siihen, ettei ruokaa heitetä hukkaan, eikä alennushintoja ikinä ole pidetty kaupan arvoa heikentävänä, päinvastoin käyttökelpoisen tuotteen roskikseen heittäminen saa miettimään kaupan arvomaailman muuttumista. Tradekan edustajiston jäsenenä näen tärkeänä, että ketju toteuttaa järkevän ja kestävän kaupan periaatteita ja mikäli pystytään kirjaimellisesti osoittamaan, että uusi tilausjärjestelmä ei tuota lainkaan hävikkiä, niin hyvä niin ja ihme lienee tapahtunut. Olisiko ihmettä odotellessa kuitenkin mietittävä minkälaisen kuvan annamme kansalaisille ja kuluttajille, ilmoittaessamme, että käyttökelpoinen ruoka heitetään ketjussamme biojätteisiin, silloin, kun sen vielä alennushintaan voisi myydä asiakkaille. Vai syntyikö tiedottamisessa vääränlainen mielikuva uudesta järjestelmästä? - asiaa kannattaa varmasti vielä ketjun sisällä miettiä, ennen kuin asiakkaat äänestävät jaloillaan liikkeisiin, joissa jatketaan, ainakin tiedotuksen mukaan, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä linjalla.
Suomalaisen hyvinvointivaltion irvikuvaksi muodostuneet ruokajonot kertovat ihmisten hädästä ja todellisesta tarpeesta myös edulliseen ruokaan. Puhuttakoon alennusten metsästäjistä ja keräilijöistä mitä tahansa, niin puhdas tosiasia on, että alennushinta mahdollistaa vähävaraisenkin ruokakoriin kaurahiutaleiden ja suolapurkin sekaan välillä kokolihaakin. Ruoan hinta on Suomessa erittäin korkea ja esimerkiksi naudanlihan kuluttajahinta on noussut pilviin viimeisen vuoden aikana, vaikka se ei tuottajahinnoissa näykään. Omassa perheessä ja lähipiirissä on opittu siihen, ettei ruokaa heitetä hukkaan, eikä alennushintoja ikinä ole pidetty kaupan arvoa heikentävänä, päinvastoin käyttökelpoisen tuotteen roskikseen heittäminen saa miettimään kaupan arvomaailman muuttumista. Tradekan edustajiston jäsenenä näen tärkeänä, että ketju toteuttaa järkevän ja kestävän kaupan periaatteita ja mikäli pystytään kirjaimellisesti osoittamaan, että uusi tilausjärjestelmä ei tuota lainkaan hävikkiä, niin hyvä niin ja ihme lienee tapahtunut. Olisiko ihmettä odotellessa kuitenkin mietittävä minkälaisen kuvan annamme kansalaisille ja kuluttajille, ilmoittaessamme, että käyttökelpoinen ruoka heitetään ketjussamme biojätteisiin, silloin, kun sen vielä alennushintaan voisi myydä asiakkaille. Vai syntyikö tiedottamisessa vääränlainen mielikuva uudesta järjestelmästä? - asiaa kannattaa varmasti vielä ketjun sisällä miettiä, ennen kuin asiakkaat äänestävät jaloillaan liikkeisiin, joissa jatketaan, ainakin tiedotuksen mukaan, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä linjalla.
lauantai 16. elokuuta 2008
Keräilykulttuurin ihanuus
Kainuussa elämisen parhaita puolia on - ainakin minulle - mahdollisuus yhdistää ikivanha keräilytalous ja modernin tietoyhteiskunnan parhaat puolet.
Maailma tulee lähelle tietokoneen ja television kautta. Tulevat sen ongelmat ja ahistukset, mutta myös kiehtovat tieteet ja taiteet. Georgia ja Peking. Ja viihde niinä hetkinä jolloin ei jaksa vaivata päätään.
Mutta miten etuoikeutetuksi tunnenkaan itseni, kun voin vaikka työpäivän päälle hypätä pyörän selkään ja käydä poimimassa tatteja iltapalaksi ja marjoja aamujugurtin mausteeksi - aina niitä sen verran löytyy vattuja ja mustikoitakin. Tämä on hyvä vuodenaika. On jotain hyvin vanhaa ja peri-inhimillistä tässä talveen valmistautumisessa kellaria täyttämällä. Minun hillokellarini muistuttaa muumimammasta, puolison metsästys- ja kalansaaliit Huovisen Hamstereista.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin saalis on viipyminen metsässä, rauhassa omissa ajatuksissaan. Pää ja keuhkot tuulettuvat. Ehtii miettiä vaikka sitä, mistä perusasioista hyvä elämä rakentuu ja miten ne olisivat kaikkien ulottuvilla.
En usko kulutusyhteiskunnan autuuteen. Sen vapauskin on näennäistä: vain rikkailla on kuluttamisen ja valinnan vapaus. Köyhät on tuomittu velkaorjuuteen, epätoivoisesti tavoittelemaan kuluttamisen vapautta, joka markkinataloudessa näyttää olevan jopa ihmisarvon mitta.
Ei niin, että pitäisi ryhtyä askeetiksi ja luopua kaikesta aineellisesta hyvästä. Vaan niin, että aineellinen hyvä luo perustan ihmisarvoiselle elämälle, hyvälle jaetulle ja omalle ajalle. Jakamista, sitä voisimme oppia vaikka luonnosta, jonka antimet ovat kaikkien saatavilla. Jakamista oikeudenmukaisesti - ja se onkin sitten jo politiikkaa. Ja politiikka osa ihmisarvoista elämää. Myös Kainuussa.
Leena Manner
Maailma tulee lähelle tietokoneen ja television kautta. Tulevat sen ongelmat ja ahistukset, mutta myös kiehtovat tieteet ja taiteet. Georgia ja Peking. Ja viihde niinä hetkinä jolloin ei jaksa vaivata päätään.
Mutta miten etuoikeutetuksi tunnenkaan itseni, kun voin vaikka työpäivän päälle hypätä pyörän selkään ja käydä poimimassa tatteja iltapalaksi ja marjoja aamujugurtin mausteeksi - aina niitä sen verran löytyy vattuja ja mustikoitakin. Tämä on hyvä vuodenaika. On jotain hyvin vanhaa ja peri-inhimillistä tässä talveen valmistautumisessa kellaria täyttämällä. Minun hillokellarini muistuttaa muumimammasta, puolison metsästys- ja kalansaaliit Huovisen Hamstereista.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin saalis on viipyminen metsässä, rauhassa omissa ajatuksissaan. Pää ja keuhkot tuulettuvat. Ehtii miettiä vaikka sitä, mistä perusasioista hyvä elämä rakentuu ja miten ne olisivat kaikkien ulottuvilla.
En usko kulutusyhteiskunnan autuuteen. Sen vapauskin on näennäistä: vain rikkailla on kuluttamisen ja valinnan vapaus. Köyhät on tuomittu velkaorjuuteen, epätoivoisesti tavoittelemaan kuluttamisen vapautta, joka markkinataloudessa näyttää olevan jopa ihmisarvon mitta.
Ei niin, että pitäisi ryhtyä askeetiksi ja luopua kaikesta aineellisesta hyvästä. Vaan niin, että aineellinen hyvä luo perustan ihmisarvoiselle elämälle, hyvälle jaetulle ja omalle ajalle. Jakamista, sitä voisimme oppia vaikka luonnosta, jonka antimet ovat kaikkien saatavilla. Jakamista oikeudenmukaisesti - ja se onkin sitten jo politiikkaa. Ja politiikka osa ihmisarvoista elämää. Myös Kainuussa.
Leena Manner
maanantai 11. elokuuta 2008
Ihanaa ola nainen! *ei tosikoille*
Miksi naiset tanssivat valssia vain yhteensuuntaan? -Että kierukka pysyy paikallaan
Mikä on naisen ja roskapussin ero? -Roskapussi viedään ulos ainakin kerran viikossa
Millainen on ihannenainen? -Sellainen, jonka kanssa voi rakastella puolilleöin ja sitten se muuttuu pizzaksi ja olutkoriksi.
Karjalaiset naiset olivat tutustumassa Niagaran putouksiin.
-Tässä ovat kuuluisat Niagaran putoukset, opas selitti, ja jos arvon rouvat ovat hetken hiljaa, niin kuulemme veden kohinan.
Kohtelias mies avasi Päivi Istalalle tavaratalon oven. -Minulle ei tarvitse aukoa ovia siksi, että olen nainen!
-Hyvä rouva, en tehnyt sit sukupuolenne vaan ikänne vuoksi.
Nainen on biologinen ihme.
-Siinä on puoleksi koiraa ja puoleksi arkeologia. Jos se ei hauku, se kaivelee menneitä!
Paremman puolen elämästään ohittanut rouvashenkilö teki kirkkoherralle tunnustuksen: -Voi kiltti kirkkoherra, sanokaa te, onko se synti, kun minä istun peilin edessä ja ihailen, kuinka kaunis minä olen?
-Ei, rouva kiltti. Se ei ole synti vaan erehdys.
10. Vain naiset voivat ymmärtää miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä.
9. eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä.
8. että itkeminenkin voi olla hauskaa.
7. että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita.
6. että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee- kastikkeellakuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta.
5. kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta.
4. että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään.
3. miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan löytäminen on miltei mahdotonta.
2. miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10 minuuttia.
Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät:
1. toiset naiset! Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
Ihanaa päivää kaikille naisille!
Mikä on naisen ja roskapussin ero? -Roskapussi viedään ulos ainakin kerran viikossa
Millainen on ihannenainen? -Sellainen, jonka kanssa voi rakastella puolilleöin ja sitten se muuttuu pizzaksi ja olutkoriksi.
Karjalaiset naiset olivat tutustumassa Niagaran putouksiin.
-Tässä ovat kuuluisat Niagaran putoukset, opas selitti, ja jos arvon rouvat ovat hetken hiljaa, niin kuulemme veden kohinan.
Kohtelias mies avasi Päivi Istalalle tavaratalon oven. -Minulle ei tarvitse aukoa ovia siksi, että olen nainen!
-Hyvä rouva, en tehnyt sit sukupuolenne vaan ikänne vuoksi.
Nainen on biologinen ihme.
-Siinä on puoleksi koiraa ja puoleksi arkeologia. Jos se ei hauku, se kaivelee menneitä!
Paremman puolen elämästään ohittanut rouvashenkilö teki kirkkoherralle tunnustuksen: -Voi kiltti kirkkoherra, sanokaa te, onko se synti, kun minä istun peilin edessä ja ihailen, kuinka kaunis minä olen?
-Ei, rouva kiltti. Se ei ole synti vaan erehdys.
10. Vain naiset voivat ymmärtää miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä.
9. eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä.
8. että itkeminenkin voi olla hauskaa.
7. että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita.
6. että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee- kastikkeellakuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta.
5. kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta.
4. että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään.
3. miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan löytäminen on miltei mahdotonta.
2. miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10 minuuttia.
Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät:
1. toiset naiset! Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
Ihanaa päivää kaikille naisille!
perjantai 1. elokuuta 2008
Ihmisarvoinen elämä
Ihmisarvoinen elämä
Muistan ihanan ryppyiset kädet ja uurteiset kasvot, jotka kertoivat pitkästä elämästä kaikkine iloineen ja suruineen. Elämästä, joka ei missään vaiheessa ollut helppoa, ainaista taistelua ruoasta ja lämmöstä omille lapsille, rakkaalle perheelle. Taistelua sota-aikana, taistelua pula-aikana, elämä ainaista taistelua ja silti hänestä hehkui vahva usko tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisiko minusta ollut samaan, olisiko minusta samaan tänä päivänä, jos historia toistaisikin itseään? Me tunnumme olevan paljon pehmeämpiä, paljon vähemmällä päässeitä, helpon elämän eläneitä, ainakin siinä mielessä, ettei meidän elämämme ole ollut suoranaista henkiinjäämistaistelua missään vaiheessa.
Poliittisia päätöksentekijöitä syytetään usein tunteettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä, arkisen elämän käsityksen katoamisesta ja rahan vallan turruttavasta voimasta. Ymmärrän hyvin, että poliittinen arki nähdään usein hyvin juhlallisena ja prameana elämänä, kaukana arjen suruista ja murheista. Hyvin usein kuitenkin, jokaisen poliitikon elämästä löytyy joku asia, joka on sytyttänyt tahdon päättää yhteisistä asioista, halusta sekaantua lainsäädännön arkeen. Omalla kohdallani omassa ja lähipiirin elämässä sattuneet asiat, jotka ovat olleet osa henkilökohtaista taistelua, antoivat sytykkeen todelliseen poliittiseen kiirastuleen.
Tänä päivän politiikka tuntuu olevan elämistä skandaalista toiseen, mutta kaiken humun keskellä olen pyrkinyt pitämään pään kylmänä ja ajatukset kirkkaina. On niin paljon asioita, joiden puolesta kannattaa taistella, asioita joiden puolesta kannattaa puhua ja nousta barrikadeille. Voi tuntua turhalta puhua vaikuttamisesta, aikana jolloin rahanvalta on saanut todella merkittävän roolin yhteiskunnassamme. Kuitenkin joku aina päättää yhteisistä asioista ja voin kertoa, että mikäli me jätämme äänestämättä vaaleissa ja tyydymme kohtaloon, niin entistä suurempi on rahakoneiston valta, joka sanelee, mihin maamme tulevaisuudessa johdetaan. Jokaisen kotikunnassa, jokaisen maakunnassa ratkaistaan tulevaisuuden suuntaan ja valitaan seuraavan neljän vuoden katsantokanta. Sinun käsissäsi on se päätös, onko valta ”taulukauppiailla ja teollisuuspohatoilla” vai tavallisella mökin Maijalla ja Matilla.
Meidän kaikkien yhteisiä asioita, yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko meidän elämämme polkua raivanneet ja tasoittaneet sukupolvet inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, myös vanhuudessa ja sairaudessa. Yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko kaikki tulotasosta riippumatta asianmukaiset palvelut lähikunnassa vai siirtyykö kaikki satojen kilometrien päähän. Ratkaisevia näkökantoja siitä, onko jokainen oikeutettu tasavertaiseen koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen vai onko se vain herrain herkkua? Poliittinen päätöksenteko on kansan silmissä varmasti aallon pohjassa, mutta me yhdessä voimme olla tekemässä ratkaisua siitä, kuka sieltä pohjasta aallonharjalle nousee, porvari haravoineen vaiko työläinen kirveineen, koska kirveelle riittää yhteiskunnassamme töitä edelleen, vaikka sitä missien ja ministereiden seläntakaa aina huomaakaan! Nyt jos koskaan on aika vetää kunnallisvaalien uusi punainen viiva!
Merja Kyllönen
Muistan ihanan ryppyiset kädet ja uurteiset kasvot, jotka kertoivat pitkästä elämästä kaikkine iloineen ja suruineen. Elämästä, joka ei missään vaiheessa ollut helppoa, ainaista taistelua ruoasta ja lämmöstä omille lapsille, rakkaalle perheelle. Taistelua sota-aikana, taistelua pula-aikana, elämä ainaista taistelua ja silti hänestä hehkui vahva usko tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisiko minusta ollut samaan, olisiko minusta samaan tänä päivänä, jos historia toistaisikin itseään? Me tunnumme olevan paljon pehmeämpiä, paljon vähemmällä päässeitä, helpon elämän eläneitä, ainakin siinä mielessä, ettei meidän elämämme ole ollut suoranaista henkiinjäämistaistelua missään vaiheessa.
Poliittisia päätöksentekijöitä syytetään usein tunteettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä, arkisen elämän käsityksen katoamisesta ja rahan vallan turruttavasta voimasta. Ymmärrän hyvin, että poliittinen arki nähdään usein hyvin juhlallisena ja prameana elämänä, kaukana arjen suruista ja murheista. Hyvin usein kuitenkin, jokaisen poliitikon elämästä löytyy joku asia, joka on sytyttänyt tahdon päättää yhteisistä asioista, halusta sekaantua lainsäädännön arkeen. Omalla kohdallani omassa ja lähipiirin elämässä sattuneet asiat, jotka ovat olleet osa henkilökohtaista taistelua, antoivat sytykkeen todelliseen poliittiseen kiirastuleen.
Tänä päivän politiikka tuntuu olevan elämistä skandaalista toiseen, mutta kaiken humun keskellä olen pyrkinyt pitämään pään kylmänä ja ajatukset kirkkaina. On niin paljon asioita, joiden puolesta kannattaa taistella, asioita joiden puolesta kannattaa puhua ja nousta barrikadeille. Voi tuntua turhalta puhua vaikuttamisesta, aikana jolloin rahanvalta on saanut todella merkittävän roolin yhteiskunnassamme. Kuitenkin joku aina päättää yhteisistä asioista ja voin kertoa, että mikäli me jätämme äänestämättä vaaleissa ja tyydymme kohtaloon, niin entistä suurempi on rahakoneiston valta, joka sanelee, mihin maamme tulevaisuudessa johdetaan. Jokaisen kotikunnassa, jokaisen maakunnassa ratkaistaan tulevaisuuden suuntaan ja valitaan seuraavan neljän vuoden katsantokanta. Sinun käsissäsi on se päätös, onko valta ”taulukauppiailla ja teollisuuspohatoilla” vai tavallisella mökin Maijalla ja Matilla.
Meidän kaikkien yhteisiä asioita, yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko meidän elämämme polkua raivanneet ja tasoittaneet sukupolvet inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, myös vanhuudessa ja sairaudessa. Yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko kaikki tulotasosta riippumatta asianmukaiset palvelut lähikunnassa vai siirtyykö kaikki satojen kilometrien päähän. Ratkaisevia näkökantoja siitä, onko jokainen oikeutettu tasavertaiseen koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen vai onko se vain herrain herkkua? Poliittinen päätöksenteko on kansan silmissä varmasti aallon pohjassa, mutta me yhdessä voimme olla tekemässä ratkaisua siitä, kuka sieltä pohjasta aallonharjalle nousee, porvari haravoineen vaiko työläinen kirveineen, koska kirveelle riittää yhteiskunnassamme töitä edelleen, vaikka sitä missien ja ministereiden seläntakaa aina huomaakaan! Nyt jos koskaan on aika vetää kunnallisvaalien uusi punainen viiva!
Merja Kyllönen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
