Kainuussa elämisen parhaita puolia on - ainakin minulle - mahdollisuus yhdistää ikivanha keräilytalous ja modernin tietoyhteiskunnan parhaat puolet.
Maailma tulee lähelle tietokoneen ja television kautta. Tulevat sen ongelmat ja ahistukset, mutta myös kiehtovat tieteet ja taiteet. Georgia ja Peking. Ja viihde niinä hetkinä jolloin ei jaksa vaivata päätään.
Mutta miten etuoikeutetuksi tunnenkaan itseni, kun voin vaikka työpäivän päälle hypätä pyörän selkään ja käydä poimimassa tatteja iltapalaksi ja marjoja aamujugurtin mausteeksi - aina niitä sen verran löytyy vattuja ja mustikoitakin. Tämä on hyvä vuodenaika. On jotain hyvin vanhaa ja peri-inhimillistä tässä talveen valmistautumisessa kellaria täyttämällä. Minun hillokellarini muistuttaa muumimammasta, puolison metsästys- ja kalansaaliit Huovisen Hamstereista.
Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin saalis on viipyminen metsässä, rauhassa omissa ajatuksissaan. Pää ja keuhkot tuulettuvat. Ehtii miettiä vaikka sitä, mistä perusasioista hyvä elämä rakentuu ja miten ne olisivat kaikkien ulottuvilla.
En usko kulutusyhteiskunnan autuuteen. Sen vapauskin on näennäistä: vain rikkailla on kuluttamisen ja valinnan vapaus. Köyhät on tuomittu velkaorjuuteen, epätoivoisesti tavoittelemaan kuluttamisen vapautta, joka markkinataloudessa näyttää olevan jopa ihmisarvon mitta.
Ei niin, että pitäisi ryhtyä askeetiksi ja luopua kaikesta aineellisesta hyvästä. Vaan niin, että aineellinen hyvä luo perustan ihmisarvoiselle elämälle, hyvälle jaetulle ja omalle ajalle. Jakamista, sitä voisimme oppia vaikka luonnosta, jonka antimet ovat kaikkien saatavilla. Jakamista oikeudenmukaisesti - ja se onkin sitten jo politiikkaa. Ja politiikka osa ihmisarvoista elämää. Myös Kainuussa.
Leena Manner
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti