Päät pensaasta?

Kotimaakuntani päättäjänä viimeiset neljä vuotta ovat olleet hyvin tuulista ja myrskyistä aikaa. On tehty huonoja ja erittäinkin huonoja päätöksiä, mutta on tehty myös rohkeita ratkaisuja ja uusia avauksia. Menneiden viikkojen aikana lehdessä on ruodittu Kainuun hallintokokeilun menneitä vuosia ja pohdittu tulevaisuutta. Hyvin useissa jutuissa on nostettu esille Kainuun tulevaisuus ja se mitä meidän kannattaisi tehdä tai olla tekemättä. Paljon ruoskintaa ja moitteitakin saaneena, rohkenen sanoa, että Kainuu on ollut erinomaisen rohkea, uskaltaessaan ottaa askeleen kohti uudenlaista maakunnallista toimintamallia, edelläkävijänä ja tien raivaajana.

Raivaajan ja rakentajan tehtävä ei ole koskaan helppo, mutta en soisi meidän myöskään laittavan pieniä päitämme pensaaseen, siinä todellisessa muutosmylläkässä, mikä parasta aikaa suomalaisessa kunta- ja palvelurakenteessa tänä päivänä elää. Nyt ei piiloutuminen, eikä siilinpiikkien esille tuominen paljon auta, kun maamme järjestelmässä puhaltavat sellaiset tuulet, joissa Kainuunkaan merellä ei kaarnalaivalla pinnalla pysytä. Hallintokokeilu on saanut kannettavakseen raskaan taakan, taakan johon on nelivuotiskautena sisältynyt heikkoa marjavuotta ja sateista säätä ja kaikki on rymähtänyt hallintokokeilun piikkiin. Itselläni ei ole kokeilustamme mitään ruusunpunaista kuvaa, mutta voin varmasti sanoa, että aika harva kansalainen moittisi kokeilua, mikäli peruspalvelut toimisivat kitkatta ja lääkäriin pääsisi silloin, kun apua tarvitsee. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kaikki ratkaisut eivät ole olleet omiaan lisäämään työvoimaa alueellamme, mutta saman saatavuusongelman kanssa painivat myös muut alueet Kainuun lisäksi eli yksioikoisesti ei voi todeta suomalaisen terveyskeskuslääkäripulan johtuvan Kainuun hallintokokeilusta.

Useat kunnat ovat rinta rottingilla todistelleet selviytyvänsä paremmin ilman hallintokokeilua, mutta kuitenkin kansalaiset odottavat palvelua, eivätkä ne palvelut ennen hallintokokeiluakaan olleet ilmaisia ja alijäämiä syntyi kuntien taseeseen hyvin tasaiseen tahtiin. Surullista on se, että meillä todellakin on kuntia, jotka varmasti selviytyisivätkin omillaan, mutta kuka sitten huolehtii niistä kunnista, joiden tilanne ei ole yhtä ruusuinen? Kuka välittää niistä maakunnan asukkaista, joiden kotikunnassa ei olekaan yhtä tasavertainen taloudellinen tilanne kuin niissä joissa elinkeinoelämä porskuttaa uutta nousua ja työtä riittää? Hallintokokeilu ei ehkä tuonut tullessaan gloriaa ja ruusuntuoksua, mutta nosti se esille sen, miten erilaisissa tilanteissa kunnat elävät ja miten erilainen tulevaisuus meillä kainuulaisilla kuntalaisilla kotikunnissamme on. Haluan nostaa esille sen kysymyksen, että ovatko kunnat olemassa kuntalaisia varten vai kuntalaiset kuntia? Onko meidän todellakin mahdotonta havaita väestökehityksen vaikutukset Kainuun tulevaisuuteen? Suljemmeko silmämme ja työnnämmekö päämme pensaaseen kuvitellen, ettei Paras-hanke meitä huomaakaan enää vuoden 2012 jälkeen. Ruususen unet on kuntarakenteissa nukuttu, hallintomopo meni ohitse jo! Nyt jos koskaan on avattava avoin keskustelu siitä todellisuudesta missä me nyt elämme, eikä enää kaivaa syvempiä juoksuhautoja kuntarajoille, paikkoihin joissa niitä ei maakuntien henkiinjäämiskamppailussa tarvita. Kainuu taistelee ja meidän on todellakin uudesta luotava maa, aivan kuten Ilmari Kianto erinomaisen viisaasti maakuntalaulumme sanoituksessa kertoi. Voimme valita luommeko itse sen uuden maan ja saamme itse vaikuttaa sen maan malliin vai luoko joku toinen sen meidän puolestamme ja me vain vaimeasti vikisemme pensaastamme?