Ihmisarvoinen elämä

Ihmisarvoinen elämä

Muistan ihanan ryppyiset kädet ja uurteiset kasvot, jotka kertoivat pitkästä elämästä kaikkine iloineen ja suruineen. Elämästä, joka ei missään vaiheessa ollut helppoa, ainaista taistelua ruoasta ja lämmöstä omille lapsille, rakkaalle perheelle. Taistelua sota-aikana, taistelua pula-aikana, elämä ainaista taistelua ja silti hänestä hehkui vahva usko tulevaisuuteen. Olen monesti miettinyt, että olisiko minusta ollut samaan, olisiko minusta samaan tänä päivänä, jos historia toistaisikin itseään? Me tunnumme olevan paljon pehmeämpiä, paljon vähemmällä päässeitä, helpon elämän eläneitä, ainakin siinä mielessä, ettei meidän elämämme ole ollut suoranaista henkiinjäämistaistelua missään vaiheessa.

Poliittisia päätöksentekijöitä syytetään usein tunteettomuudesta ja ymmärtämättömyydestä, arkisen elämän käsityksen katoamisesta ja rahan vallan turruttavasta voimasta. Ymmärrän hyvin, että poliittinen arki nähdään usein hyvin juhlallisena ja prameana elämänä, kaukana arjen suruista ja murheista. Hyvin usein kuitenkin, jokaisen poliitikon elämästä löytyy joku asia, joka on sytyttänyt tahdon päättää yhteisistä asioista, halusta sekaantua lainsäädännön arkeen. Omalla kohdallani omassa ja lähipiirin elämässä sattuneet asiat, jotka ovat olleet osa henkilökohtaista taistelua, antoivat sytykkeen todelliseen poliittiseen kiirastuleen.

Tänä päivän politiikka tuntuu olevan elämistä skandaalista toiseen, mutta kaiken humun keskellä olen pyrkinyt pitämään pään kylmänä ja ajatukset kirkkaina. On niin paljon asioita, joiden puolesta kannattaa taistella, asioita joiden puolesta kannattaa puhua ja nousta barrikadeille. Voi tuntua turhalta puhua vaikuttamisesta, aikana jolloin rahanvalta on saanut todella merkittävän roolin yhteiskunnassamme. Kuitenkin joku aina päättää yhteisistä asioista ja voin kertoa, että mikäli me jätämme äänestämättä vaaleissa ja tyydymme kohtaloon, niin entistä suurempi on rahakoneiston valta, joka sanelee, mihin maamme tulevaisuudessa johdetaan. Jokaisen kotikunnassa, jokaisen maakunnassa ratkaistaan tulevaisuuden suuntaan ja valitaan seuraavan neljän vuoden katsantokanta. Sinun käsissäsi on se päätös, onko valta ”taulukauppiailla ja teollisuuspohatoilla” vai tavallisella mökin Maijalla ja Matilla.

Meidän kaikkien yhteisiä asioita, yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko meidän elämämme polkua raivanneet ja tasoittaneet sukupolvet inhimillisen, ihmisarvoisen elämän, myös vanhuudessa ja sairaudessa. Yhteisiä päätöksiä siitä, saavatko kaikki tulotasosta riippumatta asianmukaiset palvelut lähikunnassa vai siirtyykö kaikki satojen kilometrien päähän. Ratkaisevia näkökantoja siitä, onko jokainen oikeutettu tasavertaiseen koulutukseen, kulttuuriin ja sivistykseen vai onko se vain herrain herkkua? Poliittinen päätöksenteko on kansan silmissä varmasti aallon pohjassa, mutta me yhdessä voimme olla tekemässä ratkaisua siitä, kuka sieltä pohjasta aallonharjalle nousee, porvari haravoineen vaiko työläinen kirveineen, koska kirveelle riittää yhteiskunnassamme töitä edelleen, vaikka sitä missien ja ministereiden seläntakaa aina huomaakaan! Nyt jos koskaan on aika vetää kunnallisvaalien uusi punainen viiva!


Merja Kyllönen